Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

virtuaalihevonen / a sim-game horse

Turmeltajan Auriina

  

VH16-018-1970

Syntynyt 20.06.2016 (10v.) 
Tummanrautias suomenhevostamma, 162cm
Kasvattanut Turmeltaja
Omistaja Isla (VRL-14577)

Estepainotteinen
re.120cm

10/17 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu ERJ-III (86,25p.)
♦ 12/17 Suomenhevosten kantakirjatilaisuus KTK-III (64p.) 

 

Historia & luonnekuvaus

Etsin hiljakseen tallille pidemmän suvun omaavaa tammaa, joka olisi heti valmis jalostuskäyttöön. Talli oli täyttynyt yhden tai kaksi polvea omaavista hevosista, joten tarvitsin jotain muuta. Etsinnässäni oli yleispainotteinen hevonen, joka sopisi Tiusan porukkaan kunnes törmäsin foorumilla dookien kasvattimyynti-topiciin. Turmeltajan Auriina oli tamma, johon ihastuin äkkiä ja halusin sen itselleni, vaikka kyseessä olikin estepainotteinen tamma. Se oli kisannut esteillä jo hyvän määrän sijoituksia itselleen, joten pystyisin käyttämään sitä suoraan jalostukseen. Olin onnessani, kun dookie hyväksyi ostotarjoukseni ja tulevaisuuden suunnitelmani tammaa varten. Suuntasin Mercedeksen keulan kohti kylää, jossa Turmeltajan talli sijaitsi. Koeratsastus Auriinalla sujui paremmin kuin hyvin, enkä voinut olla tyytyväisempi tammaan. Dookiekin huomasi hymyni raudikon selässä ja päätös oli tehty pelkällä katseella toisiamme kohti. Sovimme päivän, jolloin hakisin tamman meille Tiusaan ja aloin jo heti kirjaamaan ylös lähitulevaisuuden suunnitelmia; varsa, kantakirjaus, estelaatuarvostelu.. 

Turmeltajan Auriina, eli vain pelkkä Auriina on erittäin nöyrä työmyyrä, joka osaa kyllä tarvittaessa nipottaa ratsastajan virheistä tai vaihtoehtoisesti mököttää lopputreenin ajan. Pääasiassa Auriinan kanssa yhteiselo sujuu kuitenkin kuin tanssi ja tamma on mitä mukavin hoidettava. Parempaa ystävää ja kuuntelijaa saakin hetken hakea! Hoidettaessa Auriina seisoskelee rauhallisesti paikallaan ja sopiikin kaikille hoidettavaksi. Tamma on karsinassa rauhallinen ja varma kuin kallio, mikä tekee siitä todella mukavan ja helpon hoidettavan. Auriina antaa tehdä mitä vain ja kaikki hoitotoimenpiteet sujuvatkin moitteetta. Hevonen tarkkailee tarkasti hoitajan tekemisiä ja välillä töytäisee hellästi vailla rapsutuksia. Varustamisessakaan ei ole mitään ongelmia. Tamma tuppaa vain oleman hieman innokkaampi siinä vaiheessa ja saattaa hieman steppailla edestakaisin. Talutettaessa Auriina on mukava ja rento löntystelijä. Tammaa saakin aina välillä aktivoida pois haavemaailmoista, joista se kyllä ilolla palaa todellisuuteen hörähtämällä taluttajalleen tai vastaan tulevalle kaverille.

Ratsastettaessa tamma on herkkä ja monipuolinen ratsu. Hevonen työskentelee nöyrästi ja tekee mitä tahansa ratsastaja siltä pyytääkään. Hyppäisi vaikka kalliolta alas, jos niin pyydettäisiin. Auriina on erityisen taitava esteratsastuksen puolella ja se nauttiikin siitä täysin rinnoin. Tammalta löytyy kapasiteettia vaikka mihin, kunhan sillä on osaava ratsastaja keikkumassa satulassa. Hevonen osaa tarvittaessa kuitenkin nipottaa ja pahimmassa tapauksessa jopa mököttää ratsastajan virheistä. Tamma onkin oikein mahtava opetushevonen. Siinähän sitten lepyttelet tammaa, kun olet tehnyt virheitä. Eikä Auriina helpolla anna periksi. Tammalla on loistava hyppytyyli ja se hyppää aivan satavarmasti jokaisen esteen ylitse. Välillä tamma hieman innostuu, jolloin sitä täytyy pidätellä vähän enemmän. Pienestäkin vinkistä hevonen kuitenkin tajuaa hiljentää vauhtia juuri sopivaksi. Maastoilua tamma rakastaa sydämensä pohjasta ja se voisi vaikka elää metsässä. Auriina ei niinkään ole pitkiä laukkasuoria rakastava hevonen, vaan se on täysin onnellinen päästessään haaveilemaan ja miettimään omia asioitaan, sekä etenemään omaa tahtia. Rauhalliset maastoretket ovat siis todella in, jos tämän tamman kanssa haluaa jotain tehdä. © Dimma

Sukutiedot

i. Rohkean Apollo
157cm, tprt
ERJ-I, KTK-III, SV-II
ii. Turmeltajan Asterix
153cm, trt
KTK-III, SLA-I, ERJ-I, YLA2
iii. Valheen Repäys
KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, YLA2
iie. Astarella
KTK-III, SLA-I, ERJ-I
ie.  Mörkövaaran Larissa
155cm, prt
KTK-III, SV-III
iei. Pyriitti
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
iee. Marinan Lohdutar
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, SLA-I
e. Moon Amoriina
161cm, rtkm
KTK-II, ERJ-I, SLA-I
ei. Moon Verjnuarmu
155cm, rtkm
SLA-I, ERJ-II, YLA1
eii. Verjvala
YLA3
eie. Pohjolan Tuuli-Kuiskaus
ee. Moon Annikki
165cm, vrt
ERJ-I
eei. Nuu
ERJ-I, YLA2, SLA-II
eee. Anseriina
ERJ-I, YLA2, KTK-II, SLA-II

jälkeläiset

♡ 20.08.2017 o. Tiusan Uninuttu i. Fiktion Uniruno om. VRL-14577 SV-I
♡ 03.11.2017 o. Tiusan Halihiimu i. Vähäpellon Halipula om. VRL-00583 SV-II


Kilpailutiedot

ERJ 40: 10 - 8 - 8

17.10.2016 - Hiprakka - 120cm - 7/75 18.10.2016 - Vähäpelto - 120cm - 2/30
18.10.2016 - Overload - 120cm - 4/30 19.10.2016 - Overload - 120cm - 1/30
21.10.2016 - Overload - 120cm - 4/30 22.10.2016 - Overload - 120cm - 3/30
31.10.2016 - Hortensia - 120cm - 5/152 CUP 04.11.2016 - Iowa - 120cm - 2/30
05.11.2016 - Iowa - 120cm - 1/30 07.11.2016 - Iowa - 120cm - 1/30
22.12.2016 - Vähäpelto - 120cm - 1/13 23.12.2016 - Vähäpelto - 120cm - 2/13
23.12.2016 - Vähäpelto - 120cm - 2/13 25.12.2016 - Vähäpelto - 120cm - 1/13
26.12.2016 - Vähäpelto - 120cm - 3/13 27.12.2016 - Vähäpelto - 120cm - 2/13
28.12.2016 - Vähäpelto - 120cm - 1/13 29.12.2016 - Vähäpelto - 120cm - 3/13
06.01.2017 - Turmeltaja - 120cm - 5/30 07.01.2017 - Turmeltaja - 120cm - 3/30
19.01.2017 - Järnby - 120cm - 5/40 25.02.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 1/50
26.02.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 5/50 27.02.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 2/50
03.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 2/30 04.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 1/30
06.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 3/30 11.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 2/30
15.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 5/30 20.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 1/30
22.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 4/30 25.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 3/30
29.03.2017 - Pirunkorpi - 120cm - 3/30 02.03.2017 - Cranleigh - 120cm - 5/40
08.03.2017 - Cranleigh - 120cm - 1/40 12.03.2017 - Cranleigh - 120cm - 4/40
16.03.2017 - Cranleigh - 120cm - 3/40 18.03.2017 - Cranleigh - 120cm - 5/40
20.03.2017 - Cranleigh - 120cm - 6/40 30.04.2017 - Bellgrove - 120cm - 4/41

VSR
30.11.2016 - VSR CUP - esteratsastus - 120cm - 1/25

 

Päiväkirja & valmennukset

22. MARRASKUUTA 2017 ♥ ESTEVALMENNUS, VALMENTAJANA IIRIS.P (ISLA)
Verryttelin Auriinaa kotikentällämme odotellessani meidän vakiovalmentajaa Iiristä. Nainen saapui hyvissä ajoin, sillä olin saanut tamman juuri jumpattua ravissa vetreäksi ja otettua pari laukkaympyrääkin. Iiris kertoi, että tänään harjoiteltaisiin ihan perusjuttuja muistin virkistämiseksi ja ensin otettiinkin muutamat vastalaukat kentän pitkillä sivuilla. Lyhyet sivut ravattiin ja pitkillä sivuilla vastalaukassa Iiris kiinnitti huomion myös asetukseen. Itse asetin Auriinaa välillä liikaa, jolloin tamma reagoi menemällä aivan banaanimaiselle mutkalle, joka oli kaukana oikeanlaisesta asetuksesta.

"Vastalaukan tulee olla suoraa, eikä mutkalla vänkyröimistä," Iiris huomautti minulle ja pienin avuin sain Auriinan takaisin oikeanlaiselle asetukselle.
"Vastalaukka on hyvää treeniä estehevoselle, se jumppaa ja suoristaa joten suosittelen teille useamminkin tämänkaltaista harjoittelua." Valmentaja vielä tokaisi ja alkoi sitten ohjeistaa seuraavaa tehtävää.

Sileän työskentelyn jälkeen aloimme hyppäämään rataa, jonka korkeus oli noin 80cm. Alkuun Auriina oli hieman hidas ja sain kannustaa sitä reippaammin eteenpäin. Rataan kuului pari yksittäistä pystyestettä, sekä kolmen esteen sarja johon tulisi mahduttaa kolme laukka askelta. Pitkät askeleet omaavalle tammalle tämä ei ollut helppo tehtävä, sillä se koitti punkea sarjavälit kahteen askeleeseen, jolloin hyppy meni liian pitkäksi ja pari tiputusta tuli. Teimme rataa kuitenkin valmentajan ohjeiden saattelemana jonkin aikaa, kunnes saimme askeleet sopimaan esteväleihin ja saimme kehuja hyvästä työskentelystä. Onnistuineiden rataharjoitusten jälkeen Iiris sanoi minun olevan hieman liian hätäinen esteille lähestyessä, jolloin Auriinankin vauhti yltyy turhan kovasti ja lähestymiset näyttävät todella hätäisiltä. Meille annettiin ohjeeksi jatkoa ajatellen harjoitella rauhallisempia lähestymisiä ja treenata laukan tempoa radan joka vaiheella, ettei hypyt menisi liian pitkiksi ja hätäisiksi. Rekisteröin kullanarvoiset neuvot mieleeni ja sovimme seuraavan valmennuskerran jo valmiiksi.
 

25. LOKAKUUTA 2017 ♥ YHTEINEN MAASTOREISSU, KIRJOITTANUT ISLA
Olin sopinut tälle päivälle maastoreissun yhdessä eepun kanssa, joka piti lyhyen matkan päässä meistä omaa suomenhevostalliaan ja teki Tiusan kanssa aktiivista yhteistyötä. Harjasin Auriinan ja laitoin sille kuljetussuojat kymmenen kilometrin trailerimatkaa varten. Oli kiva lähteä kotitallia pidemmälle maastoilemaan ja valitsin Auriinan, koska meillä oli vasta ollut estevalmennus ja sen jälkeiset kaksi päivää oli mennyt hiki hatussa treenatessa. Rento maastoreissu ei siis olisi yhtään pahitteeksi treenaamisen välissä. Saavuttiin Hukanhelmen tallipihalle juuri ajoissa ja näin eepun tallikäytävällä laittamassa valmiiksi oriaan Monarkkisulttaania, joka häselsi minkä kerkesi naisen koittaessa pitää sen ruodussa. Auriina käyttäytyi todella hienosti, olihan se kerännyt kokemusta eri talleilla useissa kilpailuissa. Talutin tamman eepun osoittamaan karsinaan ja hain varusteet trailerista. Onneksi olin harjannut sen jo kotona, joten ennen varusteiden laittoa ei tarvinnut kuin sipaista pölyt nopsaan matkan jäljiltä. Varustettuamme ratsumme siirryimme pihalle ja kapusimme hevostemme selkiin lähtien kävelemään kohti maastoja.

"Mä voin mennä tällä höselöllä edellä, ettei se kulje Auriinan persuksessa kiinni." eepu tokaisi ja ohjasi orin meidän eteemme. Se heilutteli päätään ja polki kavioillaan hiekkatietä levottomana, kun taas Auriina löntysteli varmoin ja rauhallisin askelin sen perässä. "Joo ihan hyvä vaan, koska näitä maastoja en tunne. Ehkä Auriinan seura rauhoittaisi Monniakin!" Sanoin eepulle, joka kääntyi meihin päin ja katsoi minua hieman epäluuloisesti naurahtaen perään, "sen päivän kun näkisi, että tämä toope kulkisi rauhallisesti!". Pyysimme ratsumme hiekkatien suoralla raviin ja Auriina teki kiltisti työtä käskettyä, kun taas Monni hosui ja vouhotti ollen valmis pyrähtämään laukkaan hetkenä minä hyvänsä. Keskustelimme eepun kanssa rauhalliseen äänensävyyn viime päivien kuulumisista, sillä emme olleet pitäneet viikkoon yhteyttä ja samalla rauhallinen äänensävy sai Monninkin rauhoittumaan hitusen. Ravasimme hevosilla pitkän pätkän ja laskimme vauhdin käyntiin. 

"Tässä ihan lähellä olis kiva peltopätkä, jota saadaan käyttää!" eepu sanoi ja minä innostuin ajatuksesta peltolaukasta. Suuntasimme sänkipellolle, joka näytti olevan vajaa kilometrin pituinen. Monni selvästi tiesi missä ollaan sen kuumetessa huomattavasti pellon päädyssä ja eepu joutui ensin ravailemaan sillä ympyrää orin höyryjä päästelläkseen. "Noniin, mennään!" Minä huudahdin ja annoin tammalleni laukka-avut. Raudikko lähti hieman hitaanlaisesti laukkaamaan eepun orin singahtaen eteenpäin kuin tykinkuula. Laukkasimme pellon päätyyn asti meidän laahatessa hitaampaan tahtiin pitkällä eepun ja Monnin perässä. Päästyämme pellon päätyyn annoin tammalleni pitkät ohjat ja taputtelin hikeentynyttä kaulaa tamman puuskuttaessa ja pärskähdellessä tyytyväisenä.

Suuntasimme Hukanhelmeen päin välillä ravaten kevyesti ja loppukilometrin vain kävellessä keskittyessämme viimeaikojen juoruihin eepun kanssa. Nakkasin Auriinalta tallissa varusteet pois ja vetäisin pölyharjalla karvan takaisin suoraksi, sillä se kihartui aina hassusti tamman hikeentyessä. Oli aika sanoa eepulle heipat ja lähteä takaisin kotiin, sillä omat hevoset odottelivat jo varmasti iltapäivän heiniään Jarnon ollessa reissussa.
 

14. LOKAKUUTA 2017 ♥ ESTEVALMENNUS, VALMENTAJANA DIMMA
Tiusan suomenhevoset täältä tullaan! Olin lupautunut valmentamaan Islaa ja Auriinaa esteiden parissa tänään ja olin nyt jo myöhässä. Kirosin ajaessani tallitietä ja parkkeerasin pikaisesti, varmasti aivan vinoonkin ja lähes juoksin valmennuspaikalle, missä ratsukko minua jo odottelinkin. Pyytelin anteeksi ja kysyin, kuinka kauan ratsukko oli tehnyt alkulämmittelyjä. Juuri sopivasti niin, että voisimme aloittaa valmennuksen. Pyysin ratsukkoa hyppäämään ensin muutaman lämmittelyesteen. Auriina oli aluksi hieman jäykän oloinen, mutta hyppäsi vähän hitaammastakin vauhdista esteen yli ilman kieltämistä tai muuta venkoilua. Heti kun tamma hieman lämpesi, huomasin, että sillä oli todella hieno hyppytyyli ja se nautti siitä mitä se teki. Jokaisen esteen yli mentiin varmasti, eikä tarvinnut pelätä, että hevonen kieltäisi. Kunhan tammaa jaksoi aktivoida pois haavemaailmoistaan ja eteenpäin, niin esteiden yli mentiin hyvällä tyylillä. Kaiken kaikkiaan onnistunut valmennus ja hieno ratsukko!

 

28. ELOKUUTA 2017 ♥ KIRJOITTANUT ISLA
Auriinan sopeutuminen meidän tammaporukkaan ei ollut mikään helppo tie, sillä ensimmäisen viikon ajan tammat hyljeksivät sitä ja väläyttelivät hampaitaan Auriinan koittaessa hiipiä heinäkasalle. Erityisesti Rilla on ollut jostain kumman syystä aivan kamala Auriinaa kohtaan, mutta toivoin mielessäni tilanteen tasaantuvan ajan kanssa. Viikko oli mennyt, eikä Auriina edelleenkään saanut rauhassa tarhata puhumattakaan syömisestä ilman taistelua joten päätimme Jarnon kanssa laittaa hylkiön kakkostarhaan pois pihaton isosta tammaporukasta. Tamman olo on huomattavasti helpottuneempi nyt, kun se tarhaa meidän nuoren ruunikon Hirven kanssa. Kaksikko on tullut erittäin hyvin toimeen, eikä kumpaakaan häiritse se, etteivät ne pääse viettämään öitään ulkona muiden tapaan, kun kakkostarhassa ei ole lämmitettyä pihattoa vaan pelkkä tuulensuojakatos. "Pitäisiköhän ilmoittaa Auriina tämän kuukauden estelaatikseen?" Kysyin Jarnolta harjatessani tammaa tallikäytävällä. Mieheni katsahti minuun lopettaen hetkeksi paskan lappamisen karsinassa. 

"Miksipä ei, onhan sillä kisattu ja ihan kiva rakenne. Kolmospalkinnon arvoinen kai." Hän tokaisi ja jatkoi karsinan siivoamista. Auriina katsoi minua lempeillä tummilla silmillään ja tönäisi turvallaan hellästi, kun hieroin kumisualla sen lempipaikasta eli ryntäiden kohdalta. Nappasin harjakorista harvahampaisen kamman ja selvitin sillä syksyn aikana tummentunutta otsatukkaa ja lopuksi muutkin jouhet. Kun olin saanut tamman karvapeitteen puhtaaksi ja jouhet selvitettyä laitoin sille suojat jalkaan, suitset päähän ja kiinnitin kuolaimiin deltan juoksuttamista varten.

"Viititkö tuua mulle juoksutusliinan satulahuoneesta?" Huikkasin Jarnolle ja irrotin Auriinan käytävän kiinnitysnaruista. Mies teki työtä käskettyä ja pääsin tammani kanssa kentälle. Auriina lähti kävelemään rennon oloisesti liinan päässä ympyrällä, annoin sen mennä alkukäynnit omassa tahdissaan välillä vain suuntaa vaihtaen. Sitten maiskautin reippaasti jonka seurauksena Auriina nosti laukan, joten jouduin jarruttelemaan ääniavuin sen menoa. Ymmärrettyään mitä siltä pyysin alkoi se ravata reippaasti ympyrällä pitkin askelin. Ravityöskentelyä tehtiin kumpaankin suuntaan, juoksutusliinan pituutta vaihtaen välillä isompaan ja pienempään. Enempää en tänään Auriinalta pyytänyt, sillä huomenna meillä olisi Dimman pitämä estevalmennus. 

Tyytyväisesti pärskähtelevä tamma käveli nätisti vierelläni laskien välillä päänsä maata kohtin maistelemaan koivupuista tippuneita kellastuneita lehtiä. Sää oli tänään suosinut, sillä viileästä ilmasta huolimatta aurinko oli välillä näyttäytynyt lokakuisessa aamussa ja saanut tallipihan loistamaan väreillään. Hoidettuani Auriinan juoksutuksen jälkeen vein sen takaisin tarhaan, jossa sen kaveri Hirvi odotteli jo portilla. Tammakaksikko pyrähti laukkaan päästettyäni Auriinan irti ja hetken yhdessä riehuttuaan ne asettuivat samalle heinäkasalle syömään.
 

20. ELOKUUTA 2017 ♥ KIRJOITTANUT ISLA
Elokuinen sunnuntaipäivä oli aurinkoinen ja hevosten karvat kiilsivät sen valossa niiden tarhatessa rauhallisesti omissa porukoissaan. Auriinaa ei kuitenkaan näkynyt tarhan edustalla, jossa se yleensä norkoili paisteesta nautiskellen. Pujahdin tarhan aidan ali ja näin tamman tarhan perällä koivupuun varjossa levottoman oloisena. Jokohan se.. Ajattelin mielessäni ja kävelin tuskaisen oloisen tamman luokse. Se luimisti ensin hieman korviaan nähdessään minut, mutta antoi tulla lähelleen ja jopa koskettaa sen vatsaa. Hieroin kevyesti sen selkää, vatsaa ja takapuolta joka näytti helpottavan tamman oloa huomattavasti. Se hörähti minulle kuin kiitoksena ja sitten tajusin, että sillä tosiaan on supistuksia! Nappasin tamman päitsistä kiinni ja lähdin taluttamaan sitä talliin, jossa laitoin sen tilavaan varsomiskarsinaan. 

Auriina pyöri ympyrää karsinassa, tökki turvallaan kylkiään ja kävi sitten makuulleen puuskuttamaan. Jatkoin sen hieromista sen oloa helpottaakseni, eikä tamma vastustellut auttamistani ollenkaan. Lopulta päätin siirtyä pois tieltä antaen tamman rauhassa valmistautua tulevaan synnytykseen. Soitin vakiolääkärillemme, jotta hän osaisi varautua soittooni uudestaan mikäli varsominen ei sujuisi odotusten mukaisesti. Menin sisälle juomaan kahvia ja kerroin Jarnolle tamman supistuksien alkaneen. Katselimme television kautta kahvia hörpiskellen varsomiskarsinaa, johon olimme ostaneet kameran tammojen seurantaa varten. 

Pian kamerasta näkyi etujalat, eikä aikaakaan kun koko varsa oli pullahtanut pihalle. Menin hiiviskellen takaisin talliin ja kurkistin karsinaan, jossa väsynyt tamma makasi nuollen jälkeläistään puhtaaksi. Se näytti rakastavan varsaansa heti, joten en epäillyt ollenkaan ensisynnyttäjän äidinvaistoja. Pari tuntia oli mennyt, mutta jälkeiset roikkuivat edelleen Auriinan perässä kiinni. Onneksi tiesin heti mitä tehdä, joten pyysin Jarnon paikalle varsaa katsomaan, kun laitoin tammalle päitset ja narun lähteäkseni taluttamaan sitä pihalle. Tamma hirnui sydäntä särkevästi vastasyntyneensä perään, mutta juuri sen takia sitä tulisi kävelyttää. Tamman hermostuminen aiheuttaa supistuksia, jolloin jälkeiset irtoavat. Ei tarvinnut kuin kävellä kerran tallipihan ympäri, kun jälkeiset tipahtivat maahan ja sain taluttaa tamman takaisin lapsukaisensa luokse. Se ryntäsi heti Jarnolle luimistellen varsansa luokse, joka kovasti koitteli jo jalkojaan pystyyn päästäkseen. Päätimme jättää kaksikon rauhaan ja lähdimme kumpikin takaisin sisälle katsomaan menoa televisiosta. "Se on muuten ori," Jarno tokaisi sisälle päästyämme ja jatkoi vielä, "sen nimeksi tulee sitten Tiusan Uninuttu. Mun vuoro päättää." Hyväksyin miehen valitseman nimen ja käperryin hänen kainaloonsa sohvalle katsomaan, kun varsa kurotteli ensimmäistä kertaa kohti emänsä nisiä.
 

04. ELOKUUTA 2017 ♥ KIRJOITTANUT ISLA
Olin suunnitellut Auriinalle varsottamista kasvattajan toiveiden mukaisesti ja selailinkin internettiä oritarjontaa selaillen. Jewell oli laittanut foorumille tarjolle jalostukseen orinsa Fiktion Unirunon, joka oli minulle kuin rakkautta ensisilmäyksellä. II-palkinnolla kantakirjattu ja suvultaan palkittu ori olisi mainio valinta Auriinalle, sillä niiden sukuominaisuudet yhdessä olisivat hyvä yhdistelmä yleispainotteista varsaa ajatellen. Laitoin Jewellille viestiä ja naisen suostuttua ehdotukseeni aloin odotella Auriinan seuraavaa kiimaa. Tamman näyttäessä kiiman merkkejä suuntasimme tallille, jossa ori asusteli sillä hetkellä ja Auriina saikin seurustella herran kanssa viiden päivän ajan.


Aika kului nopeasti ja olikin jo aika mennä klinikalle ultrattavaksi. Hihkuin innosta, kun eläinlääkäri näytti ultrakuvaa jossa näkyi pienen pieni solumöykky. Ei ollut itsestäänselvyys, että tamma tulisi kantavaksi niin helposti kuin Auriina tällä kertaa, joten olin onnellinen kuullessani sen olevan tiineenä. Kotiin palattuamme halasin Jarnoa ja kerroin meille tulevan varsa.
"Se on siis tiine?" Mies katsoi minua hölmistyneenä ja minä nyökyttelin onnessani. Aloimme yhdessä pohdiskelemaann tulevalle varsalle nimiehdotuksia, tammalle ja orille omansa.
 

03. ELOKUUTA 2017 ♥ KIRJOITTANUT ISLA
Turmeltajan tallipihaan saapuessani näin heti kaksi tallirakennusta, sekä tyytyväisen näköisiä suomenhevosia käyskentelemässä tarhoissaan. Dookien tekstiviestissä luki, että tamma on karsinassaan odottamassa hakijaansa, joten suuntasin toiseen talleista, jossa tallin tammat majailivat. Rautias tamma kurkki karsinastaan käytävälle, kun kävelin sen karsinan eteen varmistaen olevani oikean hevosen karsinalla vielä nimikyltistä. "Hei vaan" tokaisin tammalle ja rapsutin sen turpaa raudikon hamuillessa käsiäni luultavasti herkkujen toivossa. "Tässä se tamma nyt on." Kuulin äänen takaa, jonka tunnistin tallin omistajaksi. "Joo tämä päivähän me sovittiin hakupäiväksi, kun se koeratsastuskin sujui niin hyvin." Talutin tamman tallin käytävälle ja dookien pidellessä sitä kiinni harjasin sen karvan puhtaaksi puruista. "Tää tuppaa piehtaroimaan itsensä aina tällaiseksi." Nainen tokaisi naurahtaen ja rapsutteli tammaansa viimeisiä kertoja. Harjattuani tamman talutin sen tallipihalle dookien seuratessa perässäni. Näin naisen silmien kiiltelevän ja tunsin myötätuntoa, sillä tiesin miltä tuntui luopua hevosesta.


Auriina sai kuljetussuojat jalkaansa ja häntään vielä häntäsuojuksen. Se käveli tottunein askelin traileriin ja alkoi heti ensimmäiseksi mutustelemaan tyytyväisen oloisena heinäverkkoon laittamiani heiniä. Ojensin sievoisen summan seteleitä dookien kouraan ja kättelimme naisen kanssa vielä ennen kuin hyppäsin Mercedeksen rattiin. "Sä voit tulla katsomaan tammaa milloin vain." Tokaisin vielä auton avonaisesta ikkunasta ja dookie nyökytteli vastaukseksi. Näin taustapeilistä naisen vielä vilkuttavan peräämme ja hymyilin itsekseni. Matkalla silmäilin trailerikameraa jatkuvasti, mutta turhaan sillä Auriina matkusti kuin vanha tekijä keskittyen siihen tärkeimpään; syömiseen. 

 


virtuaalitalli - virtuaalihevonen
Ulkoasun tausta © Vintage Backgrounds

©2018 Tiusan suomenhevoset - suntuubi.com